Älä ota itseäsi liian vakavasti
Olen todennut, että kun osaa nauraa itselleen, saa nauraa useasti. Minua on onnistanut tässä suuresti ja ilonaiheita on riittänyt.
Olen todennut, että kun osaa nauraa itselleen, saa nauraa useasti. Minua on onnistanut tässä suuresti ja ilonaiheita on riittänyt.
Olen ollut innokas koiraharrastaja koko ikäni. Olen kerännyt koirakirjoja lapsesta saakka ja sitä myötä lukenut kirjoja ja katsellut sarjoja paljon. Victoria Stilwell on kouluttaja, jonka koulutuksia on tullut katsottua myös erittäin paljon.
https://www.facebook.com/reel/891656740074305
Haaveilin koirasta, joka olisi aina iloinen ja hyväntuulinen seuralainen. Sellainen, jonka voisin ottaa mukaani kaikkialle ja joka tervehtisi kaikkia yhtä ystävällisesti – vauvasta vaariin. Kuvittelin, miten ylpeä olisin sen tasapainoisesta luonteesta.
Törmäsin Hanna-Mari Sorvoon etsiessäni lisää tietoa laumanvartijoista. Vaikka minulla on jonkin verran kokemusta laumanvartijakoirista, halusin keskustella ihmisen kanssa, jolla on vahva ja monipuolinen osaaminen – myös tiukemmista vahdeista.
Tämä pätee niin ihmisiin kuin koiriin. Kun kohtaamme haasteita koiramme kanssa, luottamuksemme siihen horjuu. Emme enää usko koiraan – ja koira aistii tämän. Se ei enää tunnu luottamuksemme arvoiselta. Luottamus väliltämme katoaa.
Minulla on kouluttajana meneillään hieman identiteettikriisi. Mihin ryhmään identifioin itseni, mitä koulutusideologiaa manifestoin? Oma koiraharrastukseni alkoi 90-luvun alussa ja koen olevani edelleen ennen kaikkea koiraharrastaja/koiraihminen.
Oletko koskaan miettinyt koiran käyttäytymisen muuttamista meidän ihmisten kokemuksen näkökulmasta?
Törmäsin taannoin somefeedissäni Jari Sarasvuon julkaisuun, jossa hän puhui hyväksynnästä. Kuinka tärkein kehitettävä taito ajattelussa on hänen mukaansa hyväksynnän opettelu: sillä se mitä vastustaa, se kasvaa.
Vahviste ei ole pysyvä asia, vaan se määräytyy tilanteen mukaan. Näemme sen statuksen vasta jälkeenpäin: vahvistiko jokin asia käyttäytymistä vai heikensikö sitä?
Koiraa hankkiessa kannattaa ottaa huomioon, että äänekkäämmissä roduissa on niitä vielä äänekkäämpiä yksilöitä. Kasvattajana en suositellut lapinkoiraa kaupunkiolosuhteisiin tämän riskin vuoksi: osa on tyystin hiljaisia, mutta osalla äänenkäyttö on pinnassa.