Haukkuminen on osa koiraa - toisissa isompi osa

Koiraa hankkiessa kannattaa ottaa huomioon, että äänekkäämmissä roduissa on niitä vielä äänekkäämpiä yksilöitä. Kasvattajana en suositellut lapinkoiraa kaupunkiolosuhteisiin tämän riskin vuoksi: osa on tyystin hiljaisia, mutta osalla äänenkäyttö on pinnassa.

Minun lapsuudessani taajamissakin oli useassa pihassa pystykorvia, jotka haukkua naksuttivat päivät pitkät. Silloin se kuului normaaliin äänimaailmaan, mutta nykyään asia voi olla toisin. Maailma muuttuu, mutta pystykorvat eivät ehkä pysy sen mukana.

Tämän tyyppinen haukkuminen on mielestäni mielenkiintoinen ilmiö, josta en ole löytänyt juurikaan tietoa. Yleisesti sanotaan, että koira viestii haukkumalla jotakin tarvettaan ja jatkuvasti haukkuvalla koiralla on jokin hyvinvoinnin ongelma.

Kun katselen omaa pystykorvaistani, minusta tuntuu, että se huhuilee lähitienoolle, että ollaan herätty tähänkin päivään. Hengissä ollaan ja valtakunnassa kaikki hyvin. Se haukkuu keskittyneesti ja välillä kuuntelee, kuuluuko metsän takaa naapurin hirvikoiran vastausta.

Vastaavasti, kun hämärä laskeutuu, laumanvartijamme kumauttaa jyhkeän vahtihaukkunsa. Sekin tuntuu huhuilevan tiedoksi pedoille ja hämärämiehille, että vartiossa ollaan.

Tämä on koiran elämää. Ikiaikaista toimintaa, jolla on vielä vuosisata sitten ollut tärkeä merkitys. Otammehan tämän huomioon, kun pohdimme koiran hankkimista: mikä on ollut haaveilemani rodun käyttötarkoitus? Miten se soveltuu omaan elämääni ja ympäristööni?