Me koirankouluttajat ja ne koirankouluttajat
Minulla on kouluttajana meneillään hieman identiteettikriisi. Mihin ryhmään identifioin itseni, mitä koulutusideologiaa manifestoin? Oma koiraharrastukseni alkoi 90-luvun alussa ja koen olevani edelleen ennen kaikkea koiraharrastaja/koiraihminen.
Pyrin aktiivisesti ymmärtämään erilaisia näkökulmia ja ajattelumalleja seuraamalla laajasti eri asiantuntijoita yli omien mukavuusalueideni. Olen opiskellut monipuolisesti seuraamalla luentoja sekä arvostamiltani asiantuntijoilta että itselleni vieraampia näkemyksiä edustavilta henkilöiltä laajentaakseni ymmärrystäni.
Ja sitten olen opiskellut alaa ja alan vierestä. Olen eläintenkouluttaja, suorittanut ammattitutkinnon ja kaksi erikoisammattitutkintoa. Opiskelen myös psykologiaa ja kasvatustiedettä harrastuksena. Minut voisi siis lokeroida myös teoriaoppineena ammattilaisena.
Huomaan, että välillä ammattilaisten kesken juututaan tieteeksi nimettyyn ideologiaan. Saadaan joku totuus ja otetaan se omaksi ohjenuoraksi, pysytään siinä ja eletään sen mukaan. Jopa suljetaan ulkopuolelle ne muut ihmiset, jotka ajattelevat väärällä tavalla. Tässä vaarana on paikoilleen pysähtyminen.
Tiede on jotakin joka kuvaa tämän maailman toimintaa. Mekanismeja, ilmiöitä, jatkumoita, säännönmukaisuuksia… Siinä luodaan teorioita, joita sitten kyseenalaistetaan ja testataan. Luodaan kuvaavampi teoria ja koeponnistetaan sitä, kunnes taas löydetään kuvaavampi näkökulma. Tiede on jatkuvasti itseään korjaavaa. Ja tieteen avulla voidaan tutkia kaikenlaisia ilmiöitä.
On myös tärkeää tiedostaa, että tieteelle ja eettisyydelle ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä. Tiede pyrkii objektiivisuuteen.
Kun etsin omaa lokeroani koirankouluttajuuden laajassa kentässä, olen määritellyt omiksi arvoikseni:
Eettisyyden. Mitä se sitten milloinkin tarkoittaa. Se ei ole ollenkaan helppoa määritellä, sillä asiat eivät ole yksiselitteisiä. Minä haluaisin lisätä hyvinvointia ja vähentää kärsimystä. En hyväksy väkivaltaa koiran kouluttamisessa. Kyseenalaistan myös koirien elinolosuhteita ja ihmisten tavoitteita koirien suhteen. Vaikeus tulee siitä osaanko olla rehellinen itselleni sen kanssa, mikä aidosti ja oikeasti lisää koiran hyvinvointia kokonaiskuvassa?
Kriittisyyden. Yritän aina pohtia tilannekohtaisesti muuttujia. Mistä voisi olla kysymys? Ja sitten ajatella asian vielä aivan uudelleen, mielellään ihan ylösalaisin: voisiko olla jotakin, mitä en osannut ottaa huomioon? Sisältääkö oma tulkintani jotakin ennakkoasenteita tai -odotuksia? Kun näen jotakin uutta koirankoulutukseen liittyvää yritän ajatella sitä kriittisesti, mutta olla samalla myös kriittinen omaa ajatteluani kohtaan.
Uteliaisuuden. Maailma ei ole vielä valmis. En voi koskaan tietää kaikkea. Pysyäkseen tieteen matkassa täytyy opiskella jatkuvasti, täytyy olla kriittinen ja ymmärtää tieteen luonne. Täytyy olla valmis korjaamaan näkemystään ja heittää teoria romukoppaan, jos se ei palvele. Tehdä tilaa uudelle teorialle. Aina voi kehittyä paremmaksi.
Kunnioituksen vuorovaikutuksessa. Minun ei tarvitse olla asioissa samaa mieltä, voidakseni keskustella ihmisten kanssa. Minä voin oppia häneltä uutta tai tämä ihminen voi saada minulta jonkin uuden ajatuksen. Vastakkainasettelu ja sen lietsominen vievät energiaa kaikesta oleellisemmasta. Kunnioitus ja kohteliaisuus täytyy ulottaa eläimistä myös kanssaihmisiin.
Päädyin ajatukseen, että en identifioidu mihinkään joukkoon. Minä olen minä. Minä toimin omien arvojeni mukaan.
Arvostan monenlaisia toimijoita. Arvostan uutteria opiskelijoita ja teoreetikkoja, mutta arvostan myös kokemusoppijoita. Arvostan erityisesti sitä, että on avoimesti oma itsensä ja perustelee ajatuksiaan.
Arvostan sitä, ettei ole tarve jakaa ihmisiä meihin ja heihin, vaan voi keskittyä oppimaan lisää.
#eläintenkouluttaja #koirankouluttaja #R+ #hyväsuhdekoiraan #koiranhyvinvointi #kunnioitus #kollegiaalisuus #yhteisöllisyys #avoimmuus #oppiminen #kouluttautuminen #kokemusoppiminen