Blogi

Näitä pystykorvaisia on ollut ihana seurata. Jo pian yhdeksän vuotta ne ovat eläneet kuin paita ja peppu ilman mitään ristiriitoja. Unni ja Elda ovat äiti ja tytär, mikä antaa ehkä vielä oman leimansa niiden suhteeseen.

Voi miten ihanat nallepojat sillä juoksentelevat muistoissa. Samoja polkuja ollaan tallattu useampi vuosikymmen ja koirat ovat välillä vaihtuneet.

Leikkiessä harjoitellaan tilanteita, joita voisi tulla vastaan elämässä. Joudutaan kaverin jahtaamaksi ja päästään karkuun! Nämä turvalliset kokemukset kasvattavat koiran resilienssiä. Mutta muista: leikissä pitää olla positiivinen ja rento lataus. Se, että koirat juoksevat peräkanaa ei välttämättä ole leikkiä.

Millaiset ovat voimavarasi juuri nyt? Onko sinulla ollut aikaa palautua ja huolehtia omista tarpeistasi?

Muistan joskus sanoneeni, että pyrin kasvattamaan koiriani niin, että ne oppisivat tekemään hyviä ratkaisuja myös itsenäisesti. Ajattelen sen olevan osa koiran tasapainoa ja hyvinvointia: että koiralla olisi hyvä olla. Se tarkoittaa mahdollisimman kivutonta arkea, hyvää ravintoa, riittävää lepoa ja palautumista, sopivia virikkeitä, liikuntaa kehon...

Haluan omalla esimerkilläni luoda mahdollisuuksia neutraalille keskustelulle. Minulla on tunne, että nykyhetken koirankoulutusmaailma on järjestynyt niin, että puhutaan positiivisen vahvistamisen kouluttajista ja sitten niistä muista. Tämä on mielestäni aika karkea jako. Tykkään seurata myös "niitä muita".

Alkuun käveltiin metsäteitä, mutta hyvin pian mentiin metsäpoluille. Metsä on minusta parasta alustaa liikkua monipuolisuutensa vuoksi. Meidän lenkkimaastoissa on muutamia vuoria, joten päivittäin tulee kavuttua rinnettä ylös ja alas, yli puiden ja kivien. Metsäliikunta kehittää koordinaatiota.