Suomenlapinkoira Unni
Unni, "Unni-Nanni", Eisenfest Kaunis Kanteletar
Suomenlapinkoiratyttösemme Unni on syntynyt vuonna -14. Lapseni toivoi omaa pienempää koiraa ja monien rotuvaihtoehtojen kautta päädyimme lapinkoiraan. Ja niin pieni päivänsäteemme muutti meille. Pikkiriikkisen lapinkoiranpennun kanssa yhteiselon opetteleminen oli minulle uutta. Koska Unni oli tyttäreni koira, passitin pikkutyttöset koirakouluun. Siellä lapsi sitten koulutti koiransa itse. Toki minä kotona ihan vähän jelppasin läksyissä. Ensimmäiset harrastuslajit näillä kahdella oli agility ja rallytoko. He myös kävivät lasten koiraleireillä, minne Unni oli sosiaalisuutensa, lapsiystävällisyytensä ja tekemisen intonsa vuoksi oivallinen kaveri. Eipä aikaakaan, kun muut harrastukset veivät nuorta neitiä, ja Unni jäi äidin harrastuskaveriksi.
Unnin kanssa kaikki tekeminen on hauskaa. Sen iloinen energia on tarttuvaa ja olen aina rakastanut Unnin kekseliäisyyttä ja itsenäisyyttä. Ollaan käyty kokeilemassa henkilöhakua, rallytokoa, ollaan humputeltu jälkeä, näyttelyitä ja doboa, mutta meidän jutuksi muotoutui nosework. Unni oli aivan ihana nosekoira. Se teki aina parhaansa ja teki sen sinnikkäästi, keskittyneesti ja nopeasti. Vaikka en pidä lainkaan missään lajissa kilpailemisesta, ajauduin Unnin kanssa nosekokeisiin, ja KEK-kokeissa saatiin kolmella kokeella nousutulos 2-luokkaan. Tässä välissä tuli koronasulkua sun muuta, jonka jälkeen Unnin työskentely yläkätköille muuttui varovammaksi. Haimme yhdestä 2-luokan kokeesta 75p. ja pian sen jälkeen Unnilta löytyi lääkintää vaativaa nivelrikkoa, jonka vuoksi nosen kilpauramme on ohi.
Mitä vanhemmaksi Unni tulee, sen äänekkäämpi siitä tulee. Äänen tukahduttamisen sijaan, olen pohtinut paljon sitä, mitä se yrittää kertoa. Unni on pohjimmiltaan kiltti ja nöyrä koira. Olisi helppoa koveta sille ja sanoa että nyt hiljaa ja teen niin kun käsketään. Tekemällä näin vaimentaisin paitsi sen äänen, myös halun kertoa minulle kokemastaan. Sulkisin itseltäni mahdollisuuden havainnoida sen reaktioita ja tulkita sen kokemusta erilaisista asioista: mitkä asiat ovat sille tärkeitä? Mistä asioista se ei pidä? Millä tavoin voin voittaa sen luottamuksen vaikeiden asioiden suhteen? Passivoimalla sulkisin itseni sen maailman ulkopuolelle. Viisas Unni on opettanut minulle paljon asioiden mittasuhteita.
Jos aloittaisin Unnin kanssa nyt alusta, auttaisin sitä vahvistamaan rauhallisempaa puolta itsessään. Tarjoaisin sille enemmän mahdollisuuksia vain oleilla vieraissa ympäristöissä tekemättä mitään ja harjoitella itsenäistä tunteiden säätelyä. Jättäisin namit ja ohjatun tekemisen pois, että pystyisin paremmin lukemaan Unnin kokemusta tilanteista. Unni on opettanut, että korkea vire on monissa harrastuksissa käyttökelpoinen, mutta se saattaa kätkeä alleen monenlaisia tunteita. Joskus on liian helppoa ohjata koira makupaloilla tai leluilla liian vaikeaan tilanteeseen, sillä palkkioihin keskittyvä koira sulkee muun maailman ulkopuolelleen. Ja juuri vuorovaikuttaminen ympäristön kanssa olisi koiralle tärkeää. Opettelisin heti alkuun tukemaan Unnia rauhallisemmin. Olisin myös tarkempana ennakko-odotusten rakentamisessa, sillä ne johtavat motivoituneella koiralla helposti turhautumiseen. Ja turhautuminen on vaikea tunne.
Unni kommunikoi minulle paljon. Olen kannustanut sitä kekseliäisyyteen ja huomioinut aina tilaisuuden salliessa sen toiveet ja ehdotukset. Olemme hioneet vuorovaikutustamme mm. omaehtoista käsittelyä harjoittelemalla. Unni on myös opettanut noseworkin kautta minulle paljon siitä, mitkä asiat vaikuttavat koiran suoritukseen, millainen merkitys hajutyöskentelyllä on koiran elämään, millaisen mahdollisuuden kuunnella koiraa nosework tarjoaa ja miten voimme kehittyä koirakkona. Toivottavasti saamme nauttia Unnin heleästä äänestä vielä pitkään.
