Pyreneittenmastiffi Uska
Uska, "Busse", Iirismaan Ikaros Uska
Pyreneittenmastiffi Uska oli palautunut kasvattajalleen puolen vuoden iässä. Ihastuin oitis tähän suloiseen pitkäkoipeen ja se muutti meille vuonna -03. Ympäristön vaihdos stressasi teini-ikäistä koiraa ja yhteiselämän totuttelu uudessa laumassa otti aikansa. Onneksi vastassa oli dreamteam Jello ja Sancho, joten pieleen ei voinut mennä. Nuori pojanjolppi haukkui paljon ja yritti astua vanhempia uroksiamme, johon nämä eivät kiinnittäneet mitään huomiota. Moinen hölmöily ei ylittänyt niiden uutiskynnystä. Vähitellen nuorella meni sisu kurkkuun ja se alkoi kuunnella vanhempia setäkoiria. Näistä tilanteista opin, että tarpeeksi suurella itsevarmuudella katse riittää.
Alkuun piti myös rakentaa luottamusta meihin omiin ihmisiin. Uska oli hyvin rohkea ja välitön pentu, mutta uuden kodin rutiinit hämmensivät sen verran, että resursseista piti ärhennellä. Ruokakupit, puruluut ja makuupaikka piti vahtia meiltä muilta. Tehtiin paljon kaikkea kivaa yhdessä, sekä rakennettiin yhteistä kieltä ja luottamusta. Vähitellen murinat jäivät kokonaan pois ja Uska jopa toi oma-aloitteisesti lihakimpaleensa käteeni.
Uskalla oli tassuissaan omille poluille johdattavat camelbootsit, joten luoksetulo oli alkuun hankalaa. Ensimmäinen koiristani, joka vapaaksi päästyään katosi horisonttiin. Niin sitä sitten kuljettiin pitkin maakuntauria reppu ruokarasioita täynnä ja treenattiin, kunnes homma alkoi sujua.
Muutenkin Uskan tempaukset naurattavat näin jälkikäteen. Kerran se oli pihassa ollessaan rikkonut polkupyöräni aivan päreiksi; satula oli syöty ja renkaat väännetty mutkalle. Se myös kanniskeli 5kg:n käsipainojani suussansa milloin minnekin. Melkoisen rouhea poika leikeissään.
Uska oli huikea koira kouluttaa. Kun se oivalsi, että minä puhun sille, ymmärrän sitä ja vahvistan sen käytöksiä, se keskittyi 100% yhteiseen tekemiseen. Uskan kanssa tehtiin tokoa, esine-etsintää ja jälkeä. Uska oli luustoltaan terve, todella oppivainen ja erittäin häiriön sietävä. Aivan mieletön harrastuskoira, kimpale kultaa. Uska kuoli kaksivuotiaana sydänkohtaukseen syliini kotieteisessä ja silloin tuntui, että koiraharrastukseni päättyy tähän. Onneksi ei kuitenkaan päättynyt, sillä nurkan takana odotti Uno.
