Pyreneittenmastiffi Sancho

Sancho, "Supikarhu", Iirismaan El Macho

Jos Jello oli maailman kiltein koira, Sancho oli maailman viisain koira. Sancho oli ensimmäinen pyreneittenmasfiffini ja oli syntynyt vuonna -99. Jo pentuaikana Sanchon kanssa oli jatkuva tunne siitä, että olen piilokamerassa. Miten tuo pieni otus voi ymmärtää puhettani? Se luki minua kuin avointa kirjaa ja oppi hetkessä mitä tarkoitin.

Sanchon ollessa pentu, kävin ensimmäistä kertaa kuuntelemassa Tuire Kaimion luentoa ja olin aivan haltioissani hänen tieteeseen pohjautuvasta koulutustyylistään. Tuiren osaaminen teki vaikutuksen ja hänen kykynsä perustella metodeja vakuutti minut. Asiat eivät pohjautuneet vain kokemukseen, vaan niillä oli myös tutkimustaustaa tukena. Tähän saakka olin ajatellut, että koiraa koulutetaan vahvistamalla oikeasta käyttäytymisestä, mutta myös huomauttamalla kun se teki väärin. Nyt minä päätin, että kokeilen kuinka pitkään pystyn kouluttamaan Sanchoa niin, ettei minun tarvitsisi koskaan kieltää sitä. Erittäin pitkään.

Sancho suhtautui muihin ihmisiin välinpitämättömästi ja oli minulle aina kuulolla. Sancho teki aina oikeita ratkaisuja uusissakin tilanteissa. Se puhui täydellistä koiraa ja Jellon kasvattamana se osasi kohdata kaikenlaiset koirat viisaasti. Oli mielenkiintoista millainen rauhoittava ja aseista riisuva vaikutus valkoisella pörröisellä ja lempeällä jättiläisellä oli muihin koiriin.

Ei niin hyvää, ettei jotakin huonoakin, sillä Sancholla oli vakavia tukirangan ongelmia. Noin vuoden iässä huomasin, että sen istumaan ja makuulle meno hidastuivat ja kävivät lopulta vaivalloisiksi. Lääkärissä käytiin paljon ja lopulta löydettiin hoitotasapaino, mutta kaikki tokolajit jäivät siihen. Piti keksiä jotakin koiralle kevyempää harrastusta, jolloin löysimme hajulajit. Ja se oli menoa se. Meidän laji oli esine-etsintä (esineruutu), jota touhusimme tutussa treeniporukassa vuosia. Lisäksi teimme toisinaan jälkeä. Emme tietenkään kilpailleet, sillä pystiffillä ei ole PK-oikeuksia ja Sancho oli lääkityksellä.

Sanchon kanssa opin sen, mikä ristiriita on siinä, että edessäni on elämäni koira, mutta minun täytyy pystyä näkemään sen hyvinvointi ja elämänlaatu tiiviin ystävyytemme läpi. Jokainen koiranomistaja joutuu ennemmin tai myöhemmin näiden asioiden eteen, ja uskon, että osaan olla tukena niissä hetkissä. Milloin elämä on elämisen arvoista? Miten voimme taata koiralle mahdollisimman kivuttoman ja hyvän elämän? Saimme seitsemän yhteistä vuotta, josta en päivääkään vaihtaisi pois. Sanchoja ei ole eikä tule kuin yksi.