Pyreneittenmastiffi Enzo

Enzo, "Epsu", Soy Solamente Ingenioso Enzo

Vuonna -13 saimme laumaamme vahvistamaan pyreneittenmastiffipoika Enzon. Enzo oli vilkas, mutta helppo pentu, joka tuli heti mainiosti toimeen kaikkien eläintemme kanssa. Siinä missä Kusti-silmänpalvoja saattoi yrittää syödä kanat jos ei ollut valvottuna, Enzo suhtautui luonnostaan hyvin varovaisesti ja suojelevasti pihan muihin asukkeihin.

Enzo oli hyvin leikkisä ja huumorintajuinen persoona; kanniskeli mielellään tavaroita ja innostui yhteisestä tekemisestä. Sen kanssa oli helppoa käyskennellä metsissä, sillä se pysyi luontaisesti lähellä. Enzosta tulee ensimmäisenä mieleen sen helppous ja mutkattomuus, kiltti perhekoira, jolle tilanteet olivat yleensä lähtökohtaisesti ok. Se tervehti aina yhtä rennon iloisesti kaikki ihmiset tai koirat.

Myös harrastaminen oli hauskaa, sillä Enzo oli motivoitunut kaveri, joskin se tuntui hauskuttavan itseään (ja muitakin) varioimalla toistuvia tehtäviä. Muutenkin Enzo oli hyvin kekseliäs koira, jonka puuhia oli mukava katsella. Milloin se kaivoi pihan hiekkakasoihin pyreneittenmastiffin mentäviä kuoppia, milloin taas luisteli jääpala tassujen alla pitkin pihalammen jäätä. Suuri, kekseliäs ja lempeä, sellainen Enzo oli.

Myös Enzo oli ulkomuodollisesti lupaava pentu ja kävimme sen kanssa joissakin pentunäyttelyissä. Enzolle tuli harmillisesti ihottumaa, minkä vuoksi näyttelyt jäivät tauolle. En ole eläessäni pessyt koiria yhteensäkään yhtä paljon, kun Enzoa hoitoshampoilla pesin. Monta kertaa viikossa pakkauduimme pesuhuoneeseen, kastelin, saippoin, huuhdoin, kuivasin ja föönasin valtavaa karvavuorta monta tuntia. Ja Enzo suhtautui tähän aina yhtä hyvätuulisesti. Onneksi se oli maailman helpoin koira käsitellä. Kylpemisen lisäksi harrastelimme lähinnä perustottelevaisuuden rakentelua viikoittaisessa treeniporukassa.

Yhteinen matkamme jäi surullisen lyhyeksi Enzolla puhjenneen vakavan epilepsian vuoksi. Enzon menetys muistutti siitä, että koiran kanssa pitää nauttia jokaisesta päivästä, sillä koskaan ei voi tietää mikä päivä on se viimeinen. Sillä hetkellä, kun hyvästelin komean, lempeän ja rakkaan nuoren koirani, tuntui sen tulevaisuudelle joskus unelmoimani tavoitteet niin yhdentekeville. Jäimme kaipaamaan tummien silmien ilkikurista katsetta ja lempeää hännän heilautusta.