Palkkioansa

Palkkioansa on jälleen itse keksimäni termi sille, että rakennamme koiralle odotusarvon palkkioista johonkin tilanteeseen, jossa se ei olisi ollut välttämätön.

Olen itse oppinut tämänkin asian kantapää edellä. Unni oli hyvin sosiaalinen pentu ja ihmisten tai koirien kohtaaminen ei ollut sille vaikeaa. Valveutuneena kouluttajana päätin kuitenkin tehostaa tilanteiden positiivisuutta palkkaamalla Unnia aina, kun joku lähestyy meitä. Tottahan Unni oppi, että lähestyvä kohde tarkoittaa namia. Ja namitus jatkui kunnes kohde loittoni pois.

Tässä tulin rakentaneeksi kohtaamisiin odotusarvon palkkioista. Nyt kun Unni näkee lähestyvän naapurin, sen silmät kirkastuvat ja se kääntyy katsomaan minua: naapuri lähestyy=minulle namia. Ja mikäli namia ei kuulu, tulee ikävä turhautuminen, joka johtaa lapinkoiralla haukkumiseen.

Siispä kehotan miettimään pennun kanssa missä tilanteissa kannattaa opettaa odotusarvo palkkioon. Naapurin kohdatessa olisi voinut olla järkevämpi juttu antaa koiran käydä haistamassa naapuria, ja sen jälkeen siirtyä omiin hommiin nuuskimaan ympäristöä ja odottelemaan. Jos lopullinen tavoite on tämä itsenäinen rauhallinen käytös, ei kannata lähteä palkkaamaan kontaktista ja aktivoitumisesta.

Joskus juutumme ajatukseen, että antamalla makupalan teemme tilanteesta miellyttävän. Meidän tulisi sen sijaan miettiä mitkä kaikki vahvisteet ovat koiralle tärkeitä, mikä vahviste sopisi tähän tilanteeseen ja varsinkin siihen, mitä tunnetilaa tavoittelemme.

#koirankoulutusjyväskylä #ongelmakoirakoulutusjyväskylä #koiraongelma #käytösneuvontajyväskylä #koirankouluttajajyväskylä