Mummu-koiran turkin huoltoa

Paksun ja pitkän turkin hoitaminen on lähtökohtaisesti monille koirille epämieluisaa. Niin meidän lapinkoirillekin. Olen huomannut, että nämä ovat aika herkkiä kosketukselle ja pienikin tukistus tuntuu kamalalle. Olen ratkaissut ongelman opettelemalla parikin erilaista turkinhuoltorutiinia.

1. Kevyt ja miellyttävä kosketus, sekä koiran rentoutuminen hoitotilanteeseen. Tämä vaatii jatkuvaa havainnointia, että huomaa koirasta merkit kun harjaaminen alkaa häiritä. Tarkoitus on tehdä vaikeita alueita vähän kerrallaan niin, ettei sietoraja ja epämiellyttävyyden kanssa sinnittely käy liian vaikeaksi. Tämä harjaaminen on pitkäkestoisempaa ja käyn yleensä koko turkin läpi koiran torkkuessa rentona.

2. Osallistuva harjaaminen. Vaikeampien osioiden harjaaminen käy meillä palkkioiden ja vuoropuheluiden avulla. Lapinkoiratkin kipristelevät hetken pidempään epämukavuutta kestäen, kun tiedossa on palkkio. Lisäksi koira oppii, että minä kuuntelen sen kokemusta ja sillä on minulle merkitystä. Tämäkin saa koiran yrittämään enemmän. Tämä rutiini on nopeaa työstöä varten, kun harjataan villahousut tai muut herkät alueet.

Koirat ovat todella erilaisia. Fidel nauttii harjaamisesta, eikä sen kanssa tarvita mitään erityisiä rutiineja. Harjaaminen on sille mukava paijaamishetki. Meistä jokainen rakentaa omien koiriensa kanssa omanlaisensa rutiinin. Minulle on tärkeää, ettei koiran sietoraja ylittyisi, enkä joutuisi pakottamaan koiraa tällaisella asialla.