Mukavien elämysten ja hyvinvoinnin, mutta myös pettymysten ja rajojen maailma

Juttelin taannoin yhdelle koiraihmiselle minun näkemystäni koiran käyttäytymisen ohjaamisesta ja konfliktien ratkomisesta koiran kanssa. Hän kysyi minulta, että miksi en kerro tästä ihmisille somessa? Monen olisi kuulema hyvä kuulla tämä. Vastasin heti, että en osaa kertoa sitä niin, ettei sitä ymmärrettäisi väärin. 

Minua huolettaa, että koirankoulutuskeskustelussa on joitakin sanoja, jotka jakavat meitä ryhmiin. Olet joko tällainen tai tällainen. Jos olet tällainen, sinun kuuluu puhua tästä. Jos kuvittelen, että minun pitäisi elää perheeni kanssa sanomatta heille koskaan "ei", se voisi käydä pidemmän päälle raskaaksi. Minä koen, että elämässä tarvitaan sekä "joo" että "ei". Sillä jo ilman että perheenjästenten välillä syntyisi varsinaisia konflikteja, joudumme ilmaisemaan omaa motivaatiotamme tai tahtoamme joko myöntyvästi tai kieltävästi. 

Millaisia tunteita tämä meissä herättää? Tuleeko mieleen, että voi ei, taas yksi balanced trainer…. Juuri tämän asian vuoksi sanon tämän taas ääneen, ettemme demonisoisi joitakin puolia kommunikaatiosta. Koiran käyttäytymisen rajaamisesta täytyy keskustella, koska minusta tuntuu että olemme tällä hetkellä saaneet aikaan sen, että suorastaan varomme aiheuttamasta koiralle pettymyksiä ja väistelemme risteäviä motivaatioita koiramme kanssa. Tämä ei mielestäni tee koirillekaan hyvää. Avoin rehellinen kommunikaatio kärsii, ja pohdin, että aistiiko koira älykkäänä eläimenä sen, että pyrimme väistämään konflikteja sen kanssa? Tulkitseeko koira tämän väistelyn epäluotettavuudeksi ja epäröimiseksi?

Toistan taas itseäni, mutta tässä yhteydessä täytyy aina kerrata, että väkivalta ei kuulu koiran kouluttamiseen. Käyttäytymisen keskeyttämisen ja ohjaamisen voi tehdä monella tavalla ilman väkivaltaa. Kyse on ehkä enemmän sinnikkyydestä, pitkäjänteisyydestä ja johdonmukaisuudesta, kuin voimasta. 

Miten sinä kerrot toisille ihmisille, että ei - en halua tätä? Toivottavasti tähän ei liity väkivaltaa, vaan rehellistä kommunikaatiota, jossa on läsnä kunnioitus ja turvallisuuden tunne. Risteävän motivaation aiheuttamassa konfliktissa nimenomaa punnitaan suhteen turvallisuus ja toisen olennon vaikuttamiskeinot. Parhaimmillaan se lisää turvallisuuden tunnetta suhteessa. Tämä ei ole mikään konsepti, jota osaisin neuvoa ihmisille. Ei ole olemassa mitään tekniikoita tai niksejä miten tämä kuuluisi kaikille tehdä. En osaa myöskään neuvoa kenellekään, että kohtaa puolisosi tai perheenjäsenesi näin: aloita vaiheesta A... Kyse on enemmän asenoitumisesta. Kohtaa toinen olento aidosti, kuuntele/havainnoi, vastaa kommunikaatioon lempeästi ja jämäkästi. Pyrkimys ei ole lannistaa tai tukahduttaa, vaan sanoa "hei, minä olen tässä. Et voi toimia kanssani noin. Täytyy löytää toinen tapa."

Toinen suojalauseke tähän yhteyteen on se, että on täysin kiistatonta, että positiivinen vahvistaminen on tehokkain keino opettaa koiralle uusia asioita. Kuitenkin haluan puhua koirien kanssa elämisestä. Siitä, miten minä toimin arjessa, sillä yhä useammin törmään neuvottomiin omistajiin, jotka pyrkivät ohjaamaan koiriaan pelkästään positiivisella vahvistaen, niin arjessa kuin harrastuksissakin. He pyrkivät noudattamaan jotakin konseptia, jolloin kohtaaminen unohtuu. On yritetty jättää pois kaikki käyttäytymisen keskeyttäminen, toiminnan estäminen, huomioitta jättäminen tai palkkiotta jättäminen. Pyritään luovimaan elämää läpi ainostaan palkitsemalla, mikä joidenkin yksilöiden kohdalla johtaa ongelmiin. Minulle tulee tunne, että nämä yksilöt eivät tavallaan tule kuulluksi ja kohdatuksi. He jäävät henkisesti yksin. Mielestäni sekään ei ole täysin eettinen ratkaisu. 

Käytännössä rajaaminen voisi näyttää esimerkiksi tällaiselle: menin yhtenä aamuna koirien kanssa aidatulle pihallemme aamupissalle. Naapurin koira haukahteli iloisesti oman työnsä lomasta, mikä sai aikaan, että meidän Elda alkoi vahtihaukkua kiivaasti. Halusin viestiä Eldalle, että tämä ei ole tarpeen ja sen olisi hyvä rauhoittua. Kiivaan haukun yli oli vaikea jutella, joten päätin puuttua tilanteeseen fyysisesti. Menin kyykkyyn Eldan viereen ja aloin silittää sen rintaa pitkin rauhallisin vedoin, leuasta etukäpälien väliin. Keskityin samalla itse olemaan rento ja hengittämään rauhallisesti. Kahden silityksen jälkeen Elda hiljeni ja istahti. Aloin jutella sille, että ei meidän tarvitse haukkua, rauhoitutaanpa vähän. Kun Elda rauhoittui, pyysin sen mukaani ja juttelin iloisesti: ohjasin muihin hommiin. Nyt voi ajatella, että höpö höpö, ei toimisi meidän koiralla….

Totta. Käyttäytymisen keskeyttäminen ei ole mikään metodi, vaan se on kommunikaatiota koirayksilölle siinä hetkessä. Eldan tuon hetkiseen käyttäytymiseen paineeksi riitti silityksen paine. Tämä oli esimerkki siitä, mitä keskeyttäminen voi tarkoittaa. Laajentamaan ajatustamme siitä, ettei keskeyttäminen ole automaattisesti väkivaltaa. Kun puhun käyttäytymisen keskeyttämisestä tarkoitan jotakin, mikä häiritsee käyttäytymistä niin, että saadaan se keskeytymään ja voidaan ohjata koira toivottuun käyttäytymiseen. 

Ja edelleen muistutan, etten hyväksy väkivaltaa. Jos koiryksilö ei reagoi toiminnan keskeyttämiseen, lähtisin liikkeelle tilanteen helpottamisesta välimatkaa ja aikaa antaen, sekä suunnitelmallisemmin koiran valmiuksia vahvistaen. 

Olette varmaan kaikki kuulleet analogian siitä, että jos kerrotte taksikuskille mihin haluatte mennä, on tehokkaampaa kertoa se mihin haluatte hänen ajavan, kuin se, minne ette halua hänen ajavan? Mitä jos määränpää on taksikuskillemme vieras? Ja hän reippaana optimistina ajelee iloisesti vihellellen hänelle tuttua reittiä ihan väärään suuntaan. Yritämme ohjata häntä, että käänny seuraavasta oikealle, mutta hän ohitti jo risteyksen ja seuraava oikealle käännös on kilometrien päässä. Eikö tulisi kiusaus sanoa, että "pysäytäpä hetkeksi tienlaitaan niin neuvon sinua. Ajamme nyt ihan liian lujaa ja suunta on ihan väärä. Tehdään U-käännös niin pääsemme perille. Ole kuulolla, minä autan ja neuvon sinua, koska tunnen reitin sinua paremmin." 

Kommunikaatiossamme meidän täytyy opetella olemaan ystävällisiä ja lempeitä ja opetella huomioimaan tarkasti viestin vastaanottajan reaktioita. Tarkoituksemme on auttaa, ei nujertaa. Tämä opettelu ei tapahdu kirjoista tai kursseilta, vaan se tapahtuu meissä sisältä käsin. Että osaamme kommunikoida konfliktitilanteissa jämäkästi, mutta turvallisesti toisia satuttamatta.