Mistä tiedän, onko koirani elämä elämisen arvoista (osa 1)

Oletko pohtinut joskus sitä, onko koirallasi kaikki hyvin? Minä olen ja monesti. Minulle on sattunut vuosien varrella myös kroonikkosairaita koiria, joiden kanssa olen erityisesti miettinyt, että mistä tiedän, että koirani elämä on elämisen arvoista.

Olen kuullut enemmän ulkomailla kulkeneilta ihmisiltä, että Suomessa ollaan varsin myönteisiä eläimen eutanasialle. Olemme lukeneet lehdistä, kuinka pulaan joutuneiden luonnonvaraisten eläinten ensisijainen hoitokeino tuntuu olevan lopetus. Myös lemmikkieläimillä on yhä enemmän terveysongelmia, eli yhä useammin ollaan näiden vaikeiden kysymysten äärellä. Näihin ei ole mielestäni yksiselitteisiä vastauksia.

Usein vastakkain ovat elämän itseisarvo ja kärsimys. Elämän itseisarvolla tarkoitan sitä, että elämällä sinällään on arvoa ja merkitystä. Sitä tulisi vaalia. Monella elävällä olennolla on elämänhalua. Ne pyrkivät suojelemaan elämäänsä ja nauttivat siitä päivittäin. Silloin elämässä on ehkä enemmän hyvää kuin huonoa, vaikka haasteitakin on.

Miten voimme määritellä ja mitata kärsimystä? Kärsimystä tulee varmasti kivusta ja elintärkeiden tekijöiden puutteesta. Missä määrin kärsimys kuuluu elämään? Ihan jokainen meistä kärsii elämässään jonkin verran. Itsekin kipukroonikkona olisin todennäköisesti tullut lopetetuksi jo aikapäiviä sitten, mikäli kivuttomuus olisi ainoa kriteeri.

Ajattelen, että eläinlääkärit ovat kivun hoidon ammattilaisia ja on olemassa erityisesti kivun hoitoon paneutuneita eläinlääkäreitä, joiden kanssa voidaan katsoa eläimen yksilöllinen tilanne ja etsiä hoitotasapainoa kipuun ja sairauksiin. En olisi ensimmäisenä lopettamassa sairasta eläintä, mikäli hyvällä ja paneutuvalla hoidolla sillä olisi vielä hyviä päiviä jäljellä. Mutta tämä edellyttää sitä, että koiran tilanne tutkitaan asianmukaisesti ja se saa tarvitsemaansa hoitoa.

Jatkan pohdintaa hyvinvoinnin arvioimisen osalta osassa 2.

#sairaskoira #koirastaluopuminen #hoitotasapaino #kivunhoito #tukeakoirankanssa