Leonberginkoira Kusti

Kusti, "Kuku", Maxigor Moondust

Leonberginkoira Kusti tuli meille vuonna -07 muodostaen hauskan kaksikon taaperoikäisen lapseni kanssa. Kusti oli mainio perhekoira iloisen ja ystävällisen luonteensa vuoksi. Se oli pieni ja ketterä leonberginkoirauros, joka hyppäsi leikiten metsässä metriselle kivelle ilman vauhtia. Kustin suvussa oli harrastus- ja pelastuskoiria, mikä vaikutti valintaani.

Koska olin perhevapaalla, minulla oli paljon aikaa koulutella Kustia, joten rakensin sen perustottelevaisuutta ehkä järjestelmällisimmin kaikista koiristani. Olin pitänyt itseäni aiemmin hieman suurpiirteisenä koirankouluttajana: treenattiin silloin kun huvitti ja jatkettiin siitä mitä koira milloinkin tuntui osaavan. Kustin kanssa kiinnitin alusta asti paljon huomiota kouluttamisen tekniseen puoleen, toistoihin, koulutuksen etenemiseen ja siihen, etten antanut kehollani ylimääräisiä vihjeitä. Näin jälkeenpäin ajatellen marssin pitkin kenttää oudon tönkkönä ja sisäänpäin kääntyneen keskittyneenä. Tuohon aikaan luin paljon lajikoulutusoppaita, joiden kaikkien tähtäimessä oli täydellinen kisasuoritus. Oli koulutussuunnitelmia, treenipäiväkirjoja ja erilaisia koulutusprosesseja.

Tämä on yksi asia, jossa olen palannut takaisin oman näköiseen tekemiseen. En ole urheilukoiran rakentaja, vaan minulle on luontevampaa tutustua koiraani arjessa, rakentaa siihen hyvä suhde ja sitten ehkä kokeilla jotakin harrastamista, jos siltä tuntuu. Tekniikan sijaan haluan uppoutua koiran kanssa hetkeen ja kokea kuinka ilo ja energisyys välittyy välillämme.

Kusti oli erittäin oppivainen ja vuoden iässä se teki todella hienoa tottista. Kunnes, jostakin syystä se alkoi olla yhä vaisumpi kentällä. Kerran kentältä lähtiessäni huomasin, että Kustin vatsa oli kaasuuntunut ja ajelin suoraan klinikalle ihmettelemään asiaa. Siitä alkoi vatsan toiminnan ihmettely. Vatsa kaasuuntui aina ruoan jälkeen vaikka mitä yritin. Kokeiltiin erilaiset ruokavaliot ja lääkkeet, ja käytiin useilla spesialisteilla. Tietenkin Kustin vatsa oli kipeytynyt myös makupaloista, ja treenikentälle oli ehdollistunut kurja tunne. Niinpä jätettiin tavoitteellinen treenaaminen siihen.

Vatsakipu on vaikea näkymätön vastustaja ja väitän, että yllättävän moni koira kokee niitä jonkinasteisina. Kusti sai kerran vatsakipukohtauksen eläinlääkäriasemalla, ja yhdessä todettiin, että kipu on kova. Koiran ruoansulatuselimistön terveyden säännöllinen tarkkailu ei siis ole ollenkaan joutavaa hommaa, ja vatsanpurut kannattaa ottaa vakavasti. Kustin vatsavaivojen syy ei koskaan selvinnyt ja Kustin vei lopulta seitsemän vuotiaana haimatulehdus.

Kusti oli kiltti, iloinen ja nautti vuorovaikutuksesta kanssani. Kävimme Kustin kanssa jonkin verran näyttelyissä ja harrastelimme mm. henkilöhakua jonkin aikaa, mutta enimmäkseen nautimme sujuvasta arjesta. Kusti innostui kaikesta yhteisestä tekemisestä ja oli aina aktiivisesti mukana puutarhatöissä jahdaten kottikärryjen rengasta tai vaanien haravaa ja lopulta juoksennellen pitkin pihaa harava suussaan. Se oli mutkaton kaveri arjen metsälenkeillä ja ihan paras leikittäjäsetä koiranpennuille ja lapsille.