Lajinmukaiset tarpeet

Olin lapsena heppatyttö ja luin paljon Villivarsa- ja Heppahullu-lehtiä. Minulle on jäänyt mieleen yksi vaikuttava sarjakuva, jonka sanoma avasi pikkutytölle hyväntahtoisen eläimenpidon ongelmia.

Tuossa sarjakuvassa purjehtijat joutuivat jättämään hienon hevosensa joksikin aikaa saarelle, jossa ei oltu koskaan nähty hevosia. Saaren asukkaat olivat ihastuksissaan upeasta eläimestä ja lupasivat pitää siitä parasta mahdollista huolta sillä välin kunnes isäntä pääsisi sitä hakemaan.

Hevosen isäntä neuvoi antamaan hevoselle heinää ja raikasta vettä. Näillä se pärjäisi hyvin odotellessa. Saarelaiset halusivat hoitaa hevosta parhaalla mahdollisella tavalla ja ruokkivat hevoselle lihaa ja maitoa, mitkä olivat paljon arvostetumpaa ruokaa kuin vesi ja heinä. Hevonen kuitenkin sairastui ja lopulta kuoli.

Minulla tulee edelleen vuosikymmenten jälkeen tämä tarina mieleen, kun pohdiskelen eläinten pitoa. Miten tärkeää on ymmärtää se, että jokaisella eläimellä on lajityypilliset tarpeet, joita ei voi korvata arvokkaimmillakaan aarteilla. Se, mikä on ihmisen näkökulmasta paras mahdollinen ratkaisu, ei välttämättä ole ollenkaan paras ratkaisu eläimen kannalta.

Uskon, että tämä antropomorfismin dilemma on helpompi hahmottaa kehollisen hyvinvoinnin näkökulmasta, mutta käyttäytymistarpeiden ja vuorovaikutuksen tasolla se muuttuu entistä vaikeammaksi ymmärtää. Emme voi koskaan päästä koiran kokemusmaailmaan ja voimme vain havainnoida ja kokeilla miten koira reagoi asioihin. Joskus hyvää tarkoittavat toimemme eivät toimi ja loistavatkaan teoriat eivät päde.

Tuo tarinan upea hevonen olisi tarvinnut elääkseen hyvin yksinkertaisia asioita. Keskeisintä olisi ollut osata tunnistaa sen tarpeet.

#koiranhyvinvointi #lajityypillisettarpeet #liikunta #ruokinta #lepo #virikkeet #vuorovaikutus #hellyys #rutiinit