Koirankoulutuksen erilaiset metodit ja niiden näkökulmat (osa 8/10)

Kävin edellisessä osassa läpi käyttäytymisen muokkaamisen metodeja LIMAn mukaan. Pohdin tässä erilaisten käyttäytymisen muokkaamiseen käytettyjen metodien mahdollisia riskejä, eli asioita joita on hyvä tiedostaa.

Kiitokset jos olet jaksanut lukea tämän moneen osaan pätkityn pohdintani! Kaikki pohjautuu aiempiin pohdintoihin, joten tarina jatkuu siitä, mihin se edellisessä jäi.

Kaikkiin aiemmassa mainitsemiini kohtiin liittyy riskitekijöitä menetelmän käyttämiseen tai käyttämättä jättämiseen.

Jos hyppäämme hyvinvoinnin perustarpeiden yli, voi olla, että kannamme säkillä valoa sisään. Jos hyvinvointitekijöissä on puutteita, voi olla, ettei haluttua oppimista tapahdu. Ja jos tapahtuu, koiralla oleva hyvinvoinnin ongelma pulpahtaa esiin jossakin toisessa yhteydessä.

Joskus ympäristön ja tilanteen muokkaaminen poistaa meiltä mittavan koulutusprojektin helposti. Valitaan taistelumme. Aina ympäristön muokkaaminen ei ole kuitenkaan mahdollista ja joskus voi pohtia, millaisiin uhrauksiin koiran vuoksi on järkevää ryhtyä. Tiedän ihmisiä, jotka ovat muuttaneet hankalan koiran vuoksi maalle, eli muuttaneet kaiken elämänsä koiran vuoksi. Joka tapauksessa meidän tulee oppia hallitsemaan ympäristön aiheuttamaa häiriötä tai ainakin ymmärtämään sen vaikutus kouluttamiseen.

Positiivisessa vahvistamisessa saatamme epähuomiossa luoda koiralle palkkionodotusta tilanteisiin, joissa se on ongelmallista ja voi tuottaa myöhemmin turhaumaa. Tässä olisi keskeistä havainnoida missä tilanteessa ylipäätään tarvitaan vahvistamista ja millä kannattaa vahvistaa. Koiran elämässä on tilanteita, joissa sen on oikein hyvä olla ilman ihmisen mikromanagerointia. Pohditaan siis tilanteita joissa habituaatio voisi olla toimivampi, kuin varmuuden vuoksi vastaehdollistaminen.

Vastaehdollistamisessa on tiedostettava se, että kun muutamme käyttäytymistä lisäämällä tilanteeseen jotakin mukavaa, voi koiran käyttäytyminen muuttua, mutta pinnan alla muhiva tunnetila ei välttämättä muutu samaa tahtia. Käytännössä koira siis suorittaa tehtävää, joka on vaihtoehtoinen ei-toivotulle käyttäytymiselle. Kuitenkin tunnetasolla koiralla on edelleen negatiivisia tunteita kohdetta kohtaan. Tästä syystä pidän luontaisilla vahvisteilla tehtävää muokkaamista turvallisempana.

Palkkion poistamisessa on riski turhaumaan, ja turhauma voi eskaloitua aggressioksi. Turhautuminen ei muutenkaan ole tavoiteltava asia koiran kanssa, sillä se johtaa joko passivoitumiseen tai intensiteetin lisäämiseen käyttäytymisessä. Kuitenkin pieni turhauma kuuluu elämään, ja koiran tulee oppia käsittelemään tunnettaan.

Negatiivisen vahvistamisen ongelma liittyy siihen, että siinä joskus tuotetaan koiralle epämukavuutta tarkoituksellisesti, jotta voidaan poistaa tämä epämukavuus. Läsnä on siis tavallaan myös positiivinen rangaistus. Nämä kaksi kulkevatkin tavallaan käsikynkässä.

Sammuttamisessa, eli huomioitta jättämisessä yleisin ongelma on sammumispurkaus. Huomiotta jättäminen on koirasta turhauttavaa, ja ei-toivottu käyttäytymisen saattaa lisääntyä voimakkaasti ennen kuin se sammuu.

Ja positiiviseen rangaistukseen on tutkittu liittyvä paljon riskejä, joista kirjoitan vielä ihan oman kirjoituksen.