Koirankoulutuksen erilaiset metodit ja niiden näkökulmat (osa 6/10)
…Jatkoa edellisiin osiin…
Tässä pohdin koirankouluttamisen eettisiä kysymyksiä, mitkä ovat todella keskeinen asia. Suomen eläintenkouluttajilla on omat eettiset ohjeistuksensa, joihin jäsenten kouluttamisen tulisi pohjautua. Silti meistä jokainen joutuu omalla kohdallaan pohtimaan eettisten kysymysten käytännön raktaisuja. Meistä ihan jokaisen täytyy miettiä näitä asioita ja sisäistää asia, sillä eettinen toiminta ei ole mikään ulkoaopeteltava taito.
Eettisyys. Tämä on todella vaikea kysymys, koska tämä ei ole mitään yksiselitteistä. Eettisyydessä täytyy muistaa, että siinä on lukuisia erilaisia näkökulmia. Koen, että koirankoulutuksessakaan ei ole yhtä oikeaa eettistä näkökulmaa, vaan törmäämme tavallaan filosofisiin kysymyksiin kuten: saako varastaa nälkäänsä? Kumman hengen pelastaisit ja kumman jättäisit kuolemaan? On tärkeää tunnistaa, että erilaiset painotukset vievät keskustelun vastakkaisasetteluun. Voi olla, että kaikki ratkaisut eivät ole kaikilta näkökulmilta eettisiä.
Alkuun totean, että väkivalta ja laiminlyönnit eivät kuulu koiran kouluttamiseen. Piste.
Tyypillisin eettinen vastakkainasettelu muodostuu nähdäkseni siitä, että kumpi on enemmän eettisesti väärin: lyhytkestoinen vahvempi epämukavuus, vai pitkäkestoinen pienempi epämukavuus?
Idolini Karolina Westlund pohti upeasti eettisiä kysymyksiä kurssillaan, ja mieleeni jäi esimerkki jossa pieneen karsinaan tottunut eläin voi kokea suurta stressiä kun se viedään turvallisesta kotipesästään isompaan tarhaan (olettaen, ettei tässä ole mahdollisuutta totuttaa vähitellen). Kuitenkin pitkässä juoksussa isompi tarha mahdollistaa eläimelle monipuolisempaa käyttäytymistä.
Koiran kohdalla kuulen usein pohdittavan sitä, onko remmirähisevän koiran elämä stressaavaa päivästä toiseen. Rajoittaako käyttäytymisenongelma koiran arkea, jolloin lajityypillisten käyttäytymisten tekeminen estyy? Aiheuttaako rähinä koiran ja omistajan välille juopaa, joka lopulta romuttaa koko suhteen? Minulla ei ole tähän oikeaa vastausta. Minä pohtisin ensin kaikkia muita ratkaisuja tilanteen helpottamiseen.
Kuka mittaa epämukavuuden koiran näkökulmasta? Esimerkiksi koira voi kokea henkisen hylkäämisen romuttavampana kuin fyysisen puuttumisen, mikä taas ihmisen näkökulmasta voi olla yllättävää (tämä on vain esimerkki). Käytännössä tämä voisi olla vaikka niin, että koira kokisi puoleksi tunniksi yksin jättämisen ahdistavampana, kuin kaulapantaan tarttumisen ja tilanteesta pois viemisen.
Olen huomannut, että moni etologiaan perehtynyt asiantuntija pohtii nykyisin myös sitä, kuinka eettistä on ylipäätään muokata eläimen käyttäytymistä meidän tarpeisiimme? Onko eettistä pitää koiraa harrastus-kaverina (tai -välineenä)? Kuinka vapaa koiran valinta on positiivisessa vahvistamisessa, vai onko kysymys nk. pakotetusta valinnasta? Pitäisikö koiralla olla jonkinlaiset perusoikeudet, joissa tulisi mahdollistaa sille lajityypillistä koiranelämää?
Voivatko monimutkaiset koulutusprosessit olla koiralle hämmentäviä kun koirien keskinäinen kommunikaatio on aika simppeliä? Pyrimmekö rakentamaan monimutkaisen kommunikaatiohimmelin, joita oikeasti oivaltavat vain huippuunsa jalostetut yhteistyökoirat, ja suurin osa tavallisista koirista vain hämmentyvät? Siinä missä koiralauma keskenään leikkii ja tekee asioita yhdessä ja rajanvetotilanteessa murahtaa ja tuuppaa kaveria merkitsevästi. Ja sen jälkeen taas jatketaan yhteistä leppoisaa elämää.
Minulla ei ole näihin kysymyksiin vastauksia, mutta näitä asioita pohdin muiden mukana.
Oma huomioni on kiinnittynyt siihen, kuinka me ihmiset joskus kiinnitämme huomiomme johonkin varsin epäolennaiseen ja otamme sen ohjenuoraksemme. Esimerkkinä olkoon, että joku voisi sanoa, että on eettinen kouluttaja kun ei käytä koirallaan kuristuspantaa, mutta koira viettäisikin päivittäin aikaa yksin omassa tilassaan yli 20h vuorokaudessa. Kummalla asialla on suurempi merkitys koiran näkökulmasta?
Haastan tässä pohtimaan itsekseen, en riitelemään asiasta. Eettisyys lähtee meistä jokaisesta, eikä se ole asia, jolla tulisi kilpailla keskenään.