Koirankoulutuksen erilaiset metodit ja niiden näkökulmat (osa 1/10)

Tästä tulee nyt todella pitkä kirjoitus, jonka olen jakanut pituuden vuoksi kymmeneen osaan. Se olkoon osoituksena siitä, miten monimutkaisena aihetta pidän ja toisaalta antaa perspektiiviä siihen, minkä vuoksi ihmiset ovat niin eri linjoilla tämän asian kanssa. Mitään yksiselitteistä vastausta ei ole olemassa, ja jos tarkastelemme asiaa eri näkökulmista, saatamme eriavän mielipiteen omaavatkin olla kaikki tavallamme oikeassa.

Nykyään puhutaan paljon positiivisesta koiran kouluttamisesta, tai R+ kouluttamisesta. R+ tulee käyttäytymisen muokkaamisen nelikentästä ja tarkoittaa reward +, eli palkkion lisäämistä. Käyttäytymisen vahvistamisen keinona on siis lisätä tilanteeseen jotakin koiralle miellyttävää ja tavoittelemisen arvoista. Maalaisjärjellä nopeasti ajatellen yhdistetään tämä helposti makupaloilla kouluttamiseen, mikä on vain osa kokonaisuutta. Koska tämä aihe on aina vahvasti tapetilla, laitan oman lusikkani soppaan ja kerron omia ajatuksiani aiheesta. Tästä tulee nyt pitkä ja moniosainen pohdinta.

Kun jokin ärsyke muuttaa koiran käyttäytymistä, se perustuu joko ärsykkeen välttelyyn tai tavoitteluun. Koiralle tavoittelun arvoisia asioita on jonkin mukavan asian lisääminen (R+) tai jonkin epämieluisan asian poistaminen tilanteesta (R-). Välteltäviä asioita taas on jonkin epämiellyttävän lisääminen tilanteeseen (P+) tai jonkin miellyttävän asian poistaminen tilanteesta (P-). Kaikki nämä saavat koiran muuttamaan käyttäytymistään välttelyn tai tavoittelun suuntaan.

Mikään yksittäinen asia ei itseisarvoisesti edusta mitään näistä nelikentän vaihtoehdoista.

Makupala voi olla R+ tai voi olla että se ei ole. Voi olla että makupala on jossakin tilanteessa koiralle R+, mutta toisessa tilanteessa edes samalle koiralle se ei ole R+. Koira määrittää tilannekohtaisesti mikä on sille tavoittelemisen arvoista, mikä ei ole ja mikä on jopa välteltävää. Hyvä esimerkki muuttuvasta motivaatiosta on kosketus: koira saattaa kokea silittämisen jossakin tilanteessa hyvin palkitsevaksi, ja toisessa tilanteessa jopa rangaistukseksi.

R+ voi olla todella paljon muutakin, kuin makupalan antaminen. Oven aukeaminen, mukavan hajun haistelemaan pääseminen, mukavan asian lähestyminen, huomion saaminen ihmiseltä, toisen koiran seuraan pääseminen, mukaviin asioihin pääseminen. Uskon, että koira kokee myös sisäistä motivaatiota päästessään toteuttamaan itseään (työn imu, flow), ollessaan osaava ja taitava (minäpystyvyys), pystyessään vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin (hallinnan tunne) ja vuorovaikuttaessaan muiden olentojen kanssa.

Vastaavasti P- tai jopa P+ koira voi kokea huomioitta jättämisen, yksin jäämisen, miellyttävän tilanteen loppumisen ja vaikkapa harrastustilanteesta autoon viemisen, pääsyn estämisen jne.

R- voisi olla esimerkiksi turkkiin tarttuneen risun poistaminen, pelottavan kohteen loittonemisen tai jonkin muun epämieluisan asian poistaminen.

Jokaisen koiran elämässä on siis jatkuvasti läsnä nämä kaikki neljä elementtiä, halusimme tai emme. Voimme pyrkiä tietoisesti vaikuttamaan koiran käyttäytymiseen R+: n kautta, mutta todennäköisesti tulemme käyttäneeksi ainakin P-:sta poistaessamme koiraltamme epähuomiossa palkkion.

Olen melko varma, että jos pysähdymme katsomaan koiran elekieltä ja käyttäytymistä, huomaamme, että koko nelikenttä on meillä kaikilla käytössä.