Habituaatio ja siedättäminen

Ennen vanhaan muistan pääasiallisesti kouluttaneeni kentällä ihmisille koiran aktivoimista yhdessä tekemiseen ja kontaktiin. Nykyään yhä useammin ongelmana on koiran levottomuus tilanteissa, joissa pitäisi odotella tai ei tapahdu mitään.

Koiraa ei saa laitettua stand-by tilaan ja toisinaan vielä joudumme odottelemaan vuoroamme jossakin.

En ole mikään suurin taukokäytösten fani, sillä sekä koiran aktiivisesti suorittama taukokäytös, että omistajan aikaansaama lannistumisen kautta tehty paikoilleen passivoituminen eivät mielestäni ole ihanteellisia tunnetiloja.

Tiedän, että on olemassa erilaisia koiria, ja on jalostettu rotuja, joille tämä itsenäinen rauhoittuminen voi olla todellisen työn takana. Väitän kuitenkin, että kyky laskea virettä ja siirtyä odottelemaan on koirille hyvin tärkeä taito jo niiden hyvinvoinnin kannalta.

Aikoinaan kentälle mentiin tunneiksi ja koira oppi köllöttelemään kentän laidalla, kunnes oma tekemisen vuoro koitti. Oleilusta ja katselusta tuli täysin tavallinen osa arkea. Koirat olivat koko ajan mukana.

Onko muutos tapahtunut koirissa, tavassa kouluttaa, vai yhteiskunnan muutoksesta? Stressi? - En tiedä.

Minusta tuntuu, että ennen koirat oppivat paljon enemmän asioita habituaation kautta, kun nykyisin kouluttaminen on huomattavasti suunnitelmallisempaa ja aktiivisempaa. Jos haluamme totuttaa koiraa johonkin, teemme sen aktiivisesti vastaehdollistamalla ja siedättämällä.

Oletteko huomanneet eron? Mistä arvelette sen johtuvan?

#koiranstressi #rauhoittuminen #annaaikaa #resilienssi #tottuminen