Ajatuksia koiran sisäisestä motivaatiosta

"Emme ole koskaan kiistäneet palkkioiden ja rangaistusten merkitystä eläinten ja ihmisten kontrolloimisessa. Ne toimivat, kunhan yksi ehto täyttyy: eläin on häkissä." — Richard Ryan (Martela, 2015)

Tämä ajatus on pyörinyt mielessäni jo pitkään ja etsinyt muotoaan. Eläintenkoulutuksessa puhumme usein palkkioista ja rangaistuksista — ikään kuin ne yksinään selittäisivät koiran käyttäytymisen. 

Behaviorismiin pohjautuvan käyttäytymisanalyysin kautta ajateltuna koira pyrkii vaikuttamaan ympäristössään tavoittelemalla asioita tai väistämällä asioita. Käyttäytymistä havainnoitaisiin vain sopeutumisena ympäristöön. Käyttäytymisanalyysi ei käsittääkseni erottele sisäistä ja ulkoista motivaatiota. 

Minua kiehtoo Decin ja Ryanin itsemääräämisteoria, jonka keskeinen ajatus on, että kyvykkyys on yksilön keskeinen psykologinen perustarve. Yhtälailla kuin ravinto ja lepo ovat perustarpeitamme, olisi meillä myös psykologiselta näkökulmalta perustarpeita, joiden toteuttaminen saa meidät toimimaan tasapainossa. 

Professori Richard Ryanin sitaatti tiivistää sen, että ulkoinen kontrolli ja porkkanat tai kepit toimivat vain silloin, kun ihmisellä tai eläimellä ei ole todellista vapautta tai pakotietä. Vapaassa ympäristössä ulkoinen ohjaus menettää tehonsa ja tuhoaa aidon sisäisen motivaation.

• Mitä se "häkki" on koiralle? 
• Onko se konkreettinen häkki tai talutushihna? 
• Onko se deprivaation kautta syntynyt pakotettu riippuvuus omistajasta? 
• Vai onko se jotain paljon hienovaraisempaa — vuorovaikutussuhde, joka sitoo sosiaaliset yksilöt toisiinsa?

Minusta tuntuu, että koirankoulutusta ajatellaan nykyään liian yksinkertaisesti: vahvistetaan käyttäytymistä lisäämällä palkkio tai poistamalla epämukavuus, tai heikennetään käyttäytymistä lisäämällä jotakin aversiivista tai poistamalla palkkio. Ajatellaan, että koira toimii plussilla tai miinuksilla. Tai toistaalta ohjaillaan koiraa jatkuvasti tai kannatellaan sitä kaiken aikaa ympäristöä muokkaamalla. 

Mutta ilman raamia, ilman suhdetta, ilman koiran näkökulman ymmärtämistä, palkkiot ja rangaistukset ovat vain pintaa. Suhde jää ontoksi ja koirankouluttamisesta tulee koiran mielen ulkoistava konsepti.Koiran käyttäytyminen ei ole ohjelmointivirhe — se on viesti yksilön näkökulmasta ja tarpeesta. Millaisen raamin me luomme?

Vuorovaikutussuhteen raamin rakentaminen on mielestäni se vaikein vaihtoehto. Se vaatii itsetuntemusta, herkkyyttä ja halua kohdata toinen yksilö aidosti. Rohkeutta asettaa itsensä alttiiksi ja olla avoinna toisen olennon suuntaan. Antaa toiselle luottamusta ja vapautta, ja luottaa, että toinen pysyy silti mukana. Näytä vähemmän